Kategoriat
Uncategorized

Valtioiden velkaantuminen – ratkaisematon ongelma

Valtioiden velkaongelma johtuu näennäisesti arvioiden verotulojen riittämättömyydestä välttämättömiin kuluihin. Yhtä näennäinen ratkaisu olisi, jos karsittaisiin vain kuluja. Kaikkia kuluja ei kuitenkaan voida karsia. Velkaantumisen pysähdyttäminen, ottamalla lisää velkaa, on menetelmänä sama, kuin jos alkoholismia parannettaisiin viinalla, kuten eräs professori äsekettäin asian ilmaisi.
Syvällisempi kysymys kuuluu, että mistä verotulojen riittämättömyys johtuu. Sillä onkin jo useita syitä. Verothan otetaan kansantulosta, jota luo vain tuottava työ. Kaikki työ ei siis luo kansantuloa. Työtä on kahdenlaista: tuottavaa työtä ja tuottamattonta työtä. Vain sellainen työ on tuottavaa, jossa tuotetaan aineellisia hyödykkeitä, käyttöarvoja, joita ihmiset tarvitsevat elääkseen, siis elämänvälineitä. Porvarillinen taloustiede lähtee siitä, että kaikki tulot, varastettuja tuloja myöten, luovat kansantuloa.
Tuottamatonta, mutta kylläkin välttämätöntä työtä, kuten koulutus ja sote-palvelut, tuotetaan ja kustannetaan kerätyillä veroilla, palkarahoilla tai kapitalistien riistotuloilla, siis kansantulolla. Yksityinen kulutus, palvelualat, valtion ylläpito ja EU:n kaltaiset loisorganisaatiot, tuottavat eli uusintavat muutamien ihmisten järjestelmällisiä etuoikeuksia, luokkajakoa yhteiskunnassa, siinä laskussa koko kansaa, erilaisia ryhmiä, sukuja, perheitä ja yksilöitä. Monissa tapauksissa tuottamaton työ uusitaa hyödyllisesti kaikkia ihmisiä esim kolutuksella.
Koska ihminen ei ole käyttöarvo, hyödyke jotakin varten, ihmisen tuotanto ei luo kansantuloa. Niinpä ihmisellä ei ole myöskään vaihtoarvoa. Ihminen on arvo sinänsä. Ihmistä ei voi ostaa kaupan hyllyltä, ei syötäväksi eikä puhuvaksi työkaluksi. Kapitalismissa ihminen joutuu kuitenkin myymään, tai oikeammin vuokraamaan itseään tavarana pääomalle, hyväksikäyttöä varten, kapitalistiselle riisto-bordellille.
Jos yhteiskuntaa halutaan analysoida objektiivisesti, yhteiskunnan ja koko ihmislajin uusintaminen on tarpeellista nähdä näin kahdenlaisena tuotantona: Ihmisen itsensä tuotantona ja elämänvälineiden tuotantona. Silloin politiikkaan saadaan logikkaa. Yksityiseen omistusoikeuteen perustuva kapitalismi koskee siis vain elämänvälineiden tuotantoa, ei ihmistä itseään. Tosin kapitalismi tunkeutuu voimakkaasti myös ihmisen itsensä tuotannon alueelle voittoa himoitsevalla bisneksellä ja epäinhimillisillä moraalisäänöillä.
Samalla kun aineellinen tuotanto luo käyttöarvoja ihmiselle, samlla se luo erilaisille käyttöarvoille vaohtoarvon, jotta niitä voidaan verrata toisiinsa ja vaihtaa keskenään. Vaihtoarvoa edustaa raha. Kansantulo ilmaistaankin vaihtoarvon kokonaismääränä. Vaihtoarvon eli kansantulon kokonaissumma jakaantuu luokkajaon mukaisesti jo tuotantovaiheessa 1) palkkatuloksi (joka korvaa työvoimakustannukset) ja 2) lisäarvoksi, jonka kapitalisti realisoin markkinoilla voitoksi. Voitot jakautuvat monien eri kapitalistiryhmien kesken. Verotulo, jonka valtio ottaa sekä palkkatulosta että voitoista, on siis lähtöisin myös tuosta uutta arvoa luovasta aineellisesta tuotannosta, käyttöarvotuotannosta. Miten verotus kohdistuu palkkatuloihin tai voittoihin, on toinen asia.
Valtion velkaantumisella eli verotulojen rittämättömyydellä on kaksi päälähdettä: a) Työnjako, jossa tuottamattomat alat valtaavat työvoimaa ja pääomia tuottavalta työltä, ja siten syövät kansantuloa; b) Velkaantumisen toinen lähde on itse kapitalistinen järjestelmä, joka voiton maksimoinnin ja pääomien kasatumisen vuoksi haluaa pienentää palkkoja, vähentää kulutuskysyntää, ja siten aiheuttaa työttömyyttä ja taloudellista lamaa ja hidastaa kansantulon kasvua.
Tuottamattomien alojen kasvu valtion piirissä ilmentää kapitalismin loismaisuutta ja korruptoituneisuutta. Kapitalismille on aivan sama, mistä voitot tulevat, kunhan ne vain jostain tulevat. Tämä on tarttunut myös valtioon. Monet noista aloista ei perustu inhimillisiin ja välttämättömiin tarpeisiin. Työvoima niistä tulisikin kouluttaa ja ohjata tuottaville, aineellisen tuotannon aloille, elämänvälineiden tuotantoon. Velkaantumisen taustalla tärkeimpänä tekijänä on siis työnjaon ongelma, jota taloudellisen anarkian oloissa ei voida ratkaista.
Koska kapitalistista tuotantoa motivoi vain voittojen saalistaminen, vaihtoarvon tuotanto, eikä elämän tarpeita tyydyttävä käyttöarvojen ja kansantuloa luova tuotanto, velkaongelmaa ei voida ratkaista. Näin kapitalismi on syö itseään. Se ei pysty koskaan voittamaan velkaantumistaan omana tuotantotapanaan. Ainoastaan yhteisomisteinen yhteiskunta voi järjestää taloutensa rationaalisesti. Kapitalistisen kehityksen suunta kohti umpikujaa ja katastrofia kulkee nopeutuvalla vauhdilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *