Kävin tänään äänestämässä. Mikäs siinä, monet äänestävät ennakkoon ja useimmille suoritus on jokseenkin itsestään selvä ja toimituksena helppo. Vaivatonta äänestäminen oli myös minulle, vaikka olin tällä kertaa Upsalassa; sen kun vain kävelin läpi kevätaurinkoisen kaupungin Storgatanilla sijaitsevalle Träffpunktille.

Oikeusministeriön ylläpitämien vaalisivujen mukaan ennakkoäänestäminen onnistuu tällä kertaa 89 maassa. Ruotsissa äänestyspaikkoja on luonnollisesti eniten, yhteensä 35. Väittäisin palvelua vähintään hyväksi, ja vaikka sattuisi olemaan hieman kauempanakin, ei kansanvallan toteutuminen ainakaan puitteista jää kiinni. Menettely ei myöskään ole aivan eilisen keksintö, vaan käytäntö on saavuttanut jo 40 vuoden kunnioitettavan iän.

Kenties tässä piilee näennäisen helppouden luoma harha, sillä aina eivät asiat ole sujuneet kuin vaivaton ja lämminhenkinen tepastelu kivassa kaupungissa. Myös ajatus äänioikeudesta oikeutena voi olla hämärtynyt. Tietenkin toimintaympäristö esimerkiksi sodan jälkeisessä Suomessa oli täysin toinen kuin nykyinen. Silti – tai ehkä juuri siksi – ainakin minut pysäytti Suomen Historiallisen Seuran vuosikertomus vuodelta 1948. Kertomuksessa seuran sihteeri ilmaisi syvän mielipahansa siitä, etteivät yhteispohjoismaisen historiantutkijain konferenssin norjalaiset järjestäjät olleet ottaneet kuuleviin korviinsa suomalaisten toistuvia pyyntöjä siirtää Lillehammerin kokousta vaikkapa vain muutamalla päivällä, jotta suomalaisetkin olisivat pystyneet osallistumaan tapahtumaan. Kokouspäivät nimittäin sattuivat täsmälleen samaan aikaan kuin Suomen eduskuntavaalit.

Heinäkuun 1948 vaaleissa äänestysprosentti lähenteli 80:ta. Kuinkahan käy tänä vuonna? Ainakin tänään Upsalassa äänestäjiä riitti illansuussa jonoksi asti ja kuulemani mukaan aktiivisuus oli ollut samankaltaista koko päivän ajan.

Oikeusministeriö: http://www.vaalit.fi/fi/index/aanestajalle/aanestaminenulkomailla.html