Länsimaiseen demokratiaan kuuluu monenlaisia osa-alueita, jotka usein jäävät itsestään selvyyksinä taustalle – jopa niin, että tärkeitäkään asioita ei aina muisteta tai ainakaan mainita. Tässä suhteessa Suomen Kansallisteatterin Slava! Kunnia -näytelmä antaa paljon ajattelemisen aihetta. Tämä rohkea ja jokseenkin rouhea kokonaisuus vaatii katsojaltaan aika tavalla historian perustietoja ja ymmärrystä erilaisista analogioista. Samalla esitys nostaa venäläisen yhteiskunnan keskeisiä osa-alueita esille pitkissä historiallisissa jatkumoissa, aina Iivana Julmasta Katariina II:n kautta 2000-luvulle.

Demokratian voimavirtoihin edellä sanottu liittyy esimerkiksi siten, että yhtenä keskeisenä aidon demokratian tunnusmerkkinä pidetään kansalaisten luottamusta järjestelmää kohtaan sekä siihen, että omistusoikeudet ovat turvatut myös tulevaisuudessa. Näytelmän yhdessä kohtauksessa suuri kasvoton johtaja Volodja ”keskustelee” pelokkaan klientti-oligarkkinsa kanssa siitä, kuinka viimeksi mainitulle aikanaan lahjoitettu bisnes voitaisiin ottaa häneltä pois koska tahansa. Omaisuuden suoja – riippumatta siitä, miten se ainakaan on saatu – tai paremminkin sen suojaamattomuus on ollut yksi venäläisen yhteiskunnan kompastuskiviä jo viimeistään varhaismoderneilta ajoilta lähtien, eikä vähiten juuri esimerkiksi 1700-luvun valistuneen itsevaltiuden kaudella.

Slava! Kunnia. Suomen kansallisteatteri (http://www.kansallisteatteri.fi/esitykset/slava-kunnia/)